Katselen pieniä kolmipyöräisiä pihassa..toinen on pinkki, toinen turkoosi.
Siinä ne ovat vierekkäin odottaen kesää ja sinua.
Katselen pieniä mopoja, samanlaiset.
Kerään lumen alta löytyneitä pieniä autoja. Sinun autojasi.
Pyyhin kyyneleitä poskiltani.
Tunnen sinun tuoksusi.
Sinun kiharat hiuksesi heiluivat kun juoksit pihalla.
Sinun naurusi kuului.
Saippuakuplat odottavat rappusilla.
Sinä olet täällä vieläkin.
Sinun kotisi
on täällä.
Aina❤️
Miten nukut yösi? Pelottaako sinua että kaikki paljastuu?
Olit laittanut työkaverit tonkimaan meidän tietojamme.
En ymmärrä kuka suostuu tuollaiseen? Miksi?
Siitä jää kiinni. Sitä ei voi salata eikä muuttaa papereilla mieleisekseen.
Sosiaalityöntekijät suojelevat toisiaan vai mikä tämä kampanja on?
Jos te keskittyisitte siihen mihin pitäisi ei kouluissa ammuttaisi lapsia.
Teidän arvokas työaikanne menee jälkien peittelyyn ja oman maineen puhdistamiseen hinnalla millä hyvänsä.
Toki kirjoitan vain siitä miten asiat menivät vantaalla ja uskon sydämessäni että näin huonosti ei toimita muualla.
Kerää sinä voimia koska niitä tulet tarvitsemaan vielä.
Ja tiedoksi että et kuitenkaan onnistunut siinä mitä yritit.
Muru on valaissut meidän päivämme pienillä kohtaamisilla.
Ai niin, sinä et tiedä siitä mitään.
Parempi niin.
