▼

lauantai 10. lokakuuta 2026

Syksyinen kirje ikävästä

 Suuri vaahtera on pudottanut lehtensä hiljalleen. Puun alla maassa loistavat lehdet kauniina syksyn väreissä.


Mopot ovat edelleen paikoillaan. Hiekkalaatikko traktoreineen paikoillaan. Osa laatikon puista jo lahonnut.


Mietin miksi on niin vaikeaa siivota mopoja pois- purkaa hiekkalaatikkoa jossa sinä hymyillen leikit.


Pelkäänkö että sinäkin katoat silloin muististani?


Näen sinut edelleen edessäni. Tunnen sinut lähelläni . 


Luulin jo hetken että olen alkanut hiljalleen unohtaa.


En sittenkään- sinä asut sydämessäni ja sinun ihana hymysi ja kauniit helmihampaasi ovat tässä edessäni kun suljen silmäni.


On ikävä sinua pieni urhea ritari❤️