tiistai 30. tammikuuta 2024

Seitsemäs kirje

Sinä soitat aamuisin. 


Kävelet kouluun yksin. 


Sanoit puhelimessa että sinua pelottaa.


Kerroit että koulu on liian iso. Haluaisit takaisin entiseen kouluun.


Olen hiljaa.


Minulla ei ole sanoja sinulle.


Minä en ymmärrä mitä tapahtui.


Hengitän.


Sanon sinulle että sinä pärjäät. 


Muistelet ja kyselet. 


Kerrot että et haluaisi olla siellä.


Suljen silmäni. 


Toivon.


Haluan herättää myös itseni tästä painajaisesta. 


Haluaisin sanoa sinulle että kaikki järjestyy.


En valehtele.


Joskus.


Joskus sinä itse näät tämän vääryyden.


Sinä tulet ymmärtämään. 



Silloinkin minä olen vierelläsi❤️


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Seitsemästoista kirje

 Se päivä koitti vihdoin!  Vakehyva yllätti meidät ja saimme luoksemme sosiaalityöntekijän joka kuunteli meitä tarkkaan.  Hän oli inhimilli...