Sinä soitit taas koulumatkaltasi.
Olit eksynyt ja pyysit apua.
Poskessasi iso mustelma.
Sanoit että sinulla on kylmä ja kova nälkä.
Mainitsit että olit sanonut sosiaalityöntekijälle että haluat takaisin luoksemme ja lisäsit että sosiaalityöntekijä ei päästä.
Et ymmärtänyt miksi.
Miten voisit kun ei meistäkään kukaan ymmärrä.
On olemassa sostt viesti jossa hän kirjoittaa että hän ei hae sinua.
Sinä saat asua täällä rauhassa.
On olemassa myös ääniviesti jossa hän kertoo että sinun asiat ovat kaikki hyvin eikä kenenkään tarvitse pelätä että joku hakisi sinut pois.
Aika kului.
Sosiaalityöntekijä säikähti.
Hän sai moitteita koska ei ollut toiminut toisen lapsen asioissa lain mukaan.
Ei ollut noudattanut lapsen etua.
Ei ollut toiminut eettisesti oikein.
Selvisi että sosiaalityöntekijä oli myös saanut huomattavat moitteet Eduskunnan Oikeusasiamieheltä.
Häntä oli varoitettu.
Vastaavaa ei saisi enää tapahtua.
Ei olisi enää vara tehdä yhtään virhettä.
Silti hän teki.
Veikkasi väärää hevosta.
Uhkaili meitä perhehoitajia.
Ei uskonut että me valitamme vääryyksistä.
Luuli että meille riittää viestillä sydämet kaiken sen jälkeen mitä hän oli tehnyt.
Hän luuli että mummoa piti varoa.
Mummon toiveiden mukaan piti toimia ettei mummo valittaisi.
Me valitimme.
Me puolustimme lasten oikeuksia.
Sitä sosiaalityöntekijä ei uskonut.
Hänelle jäi vain yksi vaihtoehto: hakea myös sinut joka olet täysin syytön tähän tilanteeseen.
Sinusta tuli pelinappula hänen peliinsä.
Olen pahoillani siitä.
En tiennyt että sosiaalityöntekijät varastavat lapsia peittääkseen omat virheensä
Nyt tiedän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti