sunnuntai 25. helmikuuta 2024

Kymmenes kirje

 Meri on lähellä. Hiekkaan voisi upottaa jalat.


Aurinko paistaa ja lämmittää.


Aurinko on kuuma.


Katselen hiekkaa. 


Hiekkalinnoja.


Ämpäreitä ja niitä pieniä lapioita.


Muistan sinut miten nauroit ja rakensit hiekasta linnoja. 


Pidit pientä lapiota pienessä kädessäsi.


Tuuli heilutti pitkiä hiuksiasi. 


Aallot saivat hymyn poskillesi.


Sinä kastelit pienet varpaasi ja juoksit karkuun aaltoja.


Minä muistan sen hymyn ja ne kirkkaat silmät.


Minä muistan sinut vaikka aurinko on laskenut.


Muistan sinut kun meri on tyyntynyt.


Sinä olet aurinkoni.


Sinä olet aalloissa nyt.


Sinä selviät.


Sinä kuljet myrskyn ja aaltojen läpi.


Sinä selviät pieni urhea soturi.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti