Kuudestoista kirje

Tänään löysin lakanat joissa oli Ryhmä Haun kuvat. 

Sinulle pakkasin ne mukaan kun sinut vietiin itkevänä ja peloissasi.

Sinun ns edunvalvoja osti ne sinulle.

Minä ostin samanlaiset veljellesi.

Nukuitte yhdessä niissä lakanoissa. 

Hymyilitte. Halasitte.

Katselitte niitä pieniä rohkeita koiria ja juttelitte niistä iltaisin.

Kyyneleet valuivat poskilleni kun huomasin lakanat pinon alla.

Silitin niitä ja muistelin sinua kuinka tykkäsit Ryhmä Hausta. 

Suljin silmäni ja näin sinut nukkumassa.

Tunsin sinut ihan lähellä.

En tiedä tykkäätkö enää niistä pienistä koirista. En tiedä onko sinun peittosi tallella.

Tiedän että sinä olet tallella meidän kaikkien sydämissä❤️

Toinen kirje sinulle sosiaalityöntekijä

 Tänä aamuna heti kahdeksan jälkeen sinä yritit edelleenkin soitella tyttärelleni.

Haluat manipuloida häntä jotta hän toimisi niin kuin haluat.

Olet sosiaalityöntekijä.

Sinulla ei ole mitään oikeutta toimia näin.

Tiedän että olet taas epätoivoinen koska petoksesi alkaa selvitä myös muille tahoille.

Välillä säälin sinua.

Olet varmaan väsynyt ja peloissasi kaiken tekemäsi vääryyden jälkeen.

Välillä mietin ymmärrätkö edes kuinka paljon olet satuttanut näitä lapsia jotka olisivat tarvinneet erityistä suojelua, pysyvyyttä, huolenpitoa ja rakkautta.

Toivon että saat apua ongelmiisi ennen kuin on myöhäistä.

Vasta silloin ymmärrät tekojesi seuraukset.

Viidestoista kirje

 Lumihiutaleet putoilevat kasvoilleni. Sulavat kyyneleiden sekaan.

Kaunis valkoinen lumi on peittänyt maan ja piilottanut pienet kolmipyöräiset.

Lumi valaisee tässä pimeässä.

Sinun hymysi ja pienet askeleesi valaisevat vieläkin sydämeni.

Sinä kasvat. Sinä muistat.

Minä odotan sinua edelleen.

Tiedän että sinäkin muistat pieni urhea rakas soturini❤️