Neljästoista kirje

Sinä saavuit luoksemme.

Kasvoillasi oli ihana hymy auringossa.

Halasit kaikkia meitä pitkään ja tartuit pienen pojan käteen.

Olit kuin et olisi koskaan lähtenytkään.

Soitit pianoa ja hymyilit.

Kerroit että on riitoja toisen tytön kanssa. 

Pelasitte jalkapalloa pihalla.

Nauru kuului sisälle asti.

Pyysit lisää aikaa kahteen kertaan.

Kysyit voisitko jäädä.

Minä pyyhin piilossa kyyneleitä ja esitin rohkeaa.

Sanoin että kun nyt lähdet niin voit vielä tulla takaisin. 

Toivottavasti pian.

Katsoin kuinka pidit sylissäsi pienempää.

Suukotit yhä uudestaan.

Huomasin hymyilevät kasvosi.

Sinä olet ihana ja meille kaikille rakas edelleen❤️.

Tiedän että sinä palaat vielä❣️

Sinun kotisi on täällä.

Niin sinä sanoit❤️

Kolmastoista kirje

Sinä rikoit vahingossa puhelimesi.

Uutta ei osteta laitoksessa kertoi isäsi.

En ole kuullut sinusta yli viikkoon ja minusta se on ikuisuus.

Sydämeni kuitenkin hymyilee koska sinä saavut huomenna luoksemme❤️

Halaan sinua pitkään ja katselen kuinka olet kasvanut.

Kuuntelen iloista nauruasi ja seuraan touhujanne.

Hymyilen.

Yksi sosiaalityöntekijä on varmasti yrittänyt kaikkensa estääkseen tämän huomisen tapahtuman.

Hän joutuu myöntämään virheensä.

Aika on kulunut ja me nautimme kaikesta hyvästä mitä olemme saaneet.

Otamme vastaan kesän ensimmäiset auringonsäteet ja kuljemme läpi kesän eläen ja rakastaen❤️

Kahdestoista kirje

Katselen pieniä kolmipyöräisiä pihassa..toinen on pinkki, toinen turkoosi. 

Siinä ne ovat vierekkäin odottaen kesää ja sinua.

Katselen pieniä mopoja, samanlaiset.

Kerään lumen alta löytyneitä pieniä autoja. Sinun autojasi.

Pyyhin kyyneleitä poskiltani.

Tunnen sinun tuoksusi.

Sinun kiharat hiuksesi heiluivat kun juoksit pihalla.

Sinun naurusi kuului.

Saippuakuplat odottavat rappusilla.

Sinä olet täällä vieläkin.

Sinun kotisi 

on täällä.

Aina❤️

Viides kirje sosiaalityöntekijälle

Miten nukut yösi? Pelottaako sinua että kaikki paljastuu?

Olit laittanut työkaverit tonkimaan meidän tietojamme.

En ymmärrä kuka suostuu tuollaiseen? Miksi?

Siitä jää kiinni. Sitä ei voi salata eikä muuttaa papereilla mieleisekseen.

Sosiaalityöntekijät suojelevat toisiaan vai mikä tämä kampanja on?

Jos te keskittyisitte siihen mihin pitäisi ei kouluissa ammuttaisi lapsia.

Teidän arvokas työaikanne menee jälkien peittelyyn ja oman maineen puhdistamiseen hinnalla millä hyvänsä.

Toki kirjoitan vain siitä miten asiat menivät vantaalla ja uskon sydämessäni että näin huonosti ei toimita muualla.

Kerää sinä voimia koska niitä tulet tarvitsemaan vielä.

Ja tiedoksi että et kuitenkaan onnistunut siinä mitä yritit.

Muru on valaissut meidän päivämme pienillä kohtaamisilla.

Ai niin, sinä et tiedä siitä mitään.

Parempi niin.

Yhdestoista kirje

Minä katselin junaa... ja

niitä kaikkia traktoreita mitä se kuljetti..

Mietin kuinka nopeasti juna meni ohitseni.

Mietin kuinka olisit ollut innoissasi kun näkisit taas junan ja vilkuttaisit hymyillen.

Kävelin eteenpäin ja pyyhin kyyneleitä poskiltani. 

Pulkka seurasi perässäni. 

Pidin siitä kiinni.

Laskin traktoreita.

Laskin kuukausia.

Yritin laskea päiviä.

Suljin silmäni ja jatkoin kävelemistä.

Suljin uudelleen silmäni ja kuvittelin kuinka olisit katsellut junaa ja ihmetellyt kuinka traktorit jatkavat matkaa junan kyydissä.

Näin katseesi. Tunsin hymysi.

Olit ihan lähellä taas.

Samoja polkuja kuljettiin.

Samoja junia katseltiin.

Jonain päivänä vielä. 

Jonain päivänä sinun hymysi on täällä.

Kymmenes kirje

 Meri on lähellä. Hiekkaan voisi upottaa jalat.

Aurinko paistaa ja lämmittää.

Aurinko on kuuma.

Katselen hiekkaa. 

Hiekkalinnoja.

Ämpäreitä ja niitä pieniä lapioita.

Muistan sinut miten nauroit ja rakensit hiekasta linnoja. 

Pidit pientä lapiota pienessä kädessäsi.

Tuuli heilutti pitkiä hiuksiasi. 

Aallot saivat hymyn poskillesi.

Sinä kastelit pienet varpaasi ja juoksit karkuun aaltoja.

Minä muistan sen hymyn ja ne kirkkaat silmät.

Minä muistan sinut vaikka aurinko on laskenut.

Muistan sinut kun meri on tyyntynyt.

Sinä olet aurinkoni.

Sinä olet aalloissa nyt.

Sinä selviät.

Sinä kuljet myrskyn ja aaltojen läpi.

Sinä selviät pieni urhea soturi.

Neljäs kirje sosiaalityöntekijälle

Sinä aloitit viestin ryhmäämme sanoilla: ”vaikka lapsi ei oireilisi tapaamisten jälkeen/ ennen tapaamisia paperille voi kirjoittaa mitä vaan”.

Valitsemasi lapsen edunvalvoja vastasi:” hyvä idea ’. 

Työkaverisi toinen sostt jolle syötit valheita meistä perhehoitajista jatkaa samalla ala-arvoisella tyylillä.

Paljonko teitä on? 

Miksi toimitte näin?

Kirjaatte asioita väärin ja jätätte tärkeitä asioita kirjaamatta.

Valehtelette.

Teette omia tulkintoja ja kirjaatte ne totuutena.

Leikitte salapoliisia.

Syytätte kaikkia muita paitsi itseänne.

Ette voi myöntää virheitänne.

Olette jossain hyvä/ paha asetelmassa, etsitte syyllisiä.

Olette sosiaalityöntekijöitä.

Lapsen edun puolustajia.

Lapsen puolesta puhujia silloin kun lapsi ei itse voi sitä tehdä.

Lapsen suojelijoita.

Inhimillisiä lapsen parasta ajattelevia työntekijöitä.

Viranomaisia jotka toimivat lain mukaan ja eettisesti oikein.

Niin minä olen elämäni ajan kuvitellut.

En kuvittele enää.