keskiviikko 10. tammikuuta 2024

Ensimmäinen kirje

Haluan lähettää sinulle kirjeeni jonka kirjoitin.

Jokainen sana on totta. Jokainen tunne mitä tunnen on totta. Jokainen kyynel joka on valunut poskelleni muistuttaa siitä mitä sinä teit. 

Ehkä jonain päivänä ymmärrän tekosi. 

Vielä en pysty. 


Sinä pieni enkeli lensit pois luotamme ilman mitään varoitusta..sinun ihana hymysi katosi, sinun naurusi ei enää kuulu täällä..Sinun kauniit kiharat hiuksesi eivät kaipaa silitystäni koska olet mennyt pois. Sinut vietiin sylistämme ilman syytä. Sitä en tule ehkä ymmärtämään ikinä. Koskaan en saanut vastausta miksi? Tiedätkö sinä pieni ihmeellinen lapsi minä ikävöin sinua edelleen. Jokaisena päivänä olet mielessäni. Öisin tulet uniini. Aamuisin kuvittelen että olet täällä.Kotona. Sydämessä liian iso ikävä sinua❤️

2 kommenttia:

Seitsemästoista kirje

 Se päivä koitti vihdoin!  Vakehyva yllätti meidät ja saimme luoksemme sosiaalityöntekijän joka kuunteli meitä tarkkaan.  Hän oli inhimilli...