torstai 11. tammikuuta 2024

Toinen kirje

Minä olen kävellyt lumessa ilman kenkiä. Tuntenut sen pehmeyden ja samalla palellut... ihastellut lumen kauneutta ja sitä valoa mitä se antaa..olen sulkenut ikäväni sydämeeni..sinne piilottanut tämän ison ikäväni sinuun. 

Katsellut täysikuuta toivoen että näkisin sinut pieni enkelini❤️. Joulu ei tuntunut Joululta koska sinun äänesi ei kuulunut muualla kuin sydämessäni..sinun hymysi sydämessäni..sinä minun mielessäni..minä en ikinä unohda sinua pieni rakas enkelini..sinusta on tullut enkelini koska en näe sinua enää🥲..en saa enää silittää sinun ihania hiuksiasi,en tuntea pieniä käsiäsi kaulallani..Sinä jäät minuun..sinua ei kukaan vie sydämestäni rakas pieni lapsi❤️

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Seitsemästoista kirje

 Se päivä koitti vihdoin!  Vakehyva yllätti meidät ja saimme luoksemme sosiaalityöntekijän joka kuunteli meitä tarkkaan.  Hän oli inhimilli...