Muistoja syksyltä..Puut pudottavat lehtensä. Tuuli tarttuu takkiin. Sydän sinnittelee, yrittää toipua mutta ikävä pitää tiukasti otteessaan. Se muistaa kiharat pehmeät hiukset, nauravan suun ja säihkyvät silmät. Pienet kädet jotka tarrautuivat lujaa kiinni. Ne askeleet jotka kulkivat vierellä, pienet jalat jotka toivat hänet kainalooni aamuisin. Sydän tietää että jonain päivänä hän ottaa kädestäni kiinni. Sydän jaksaa odottaa. Sydämessä yksi toive: pärjääthän pieni mies. Ole rohkea ja vahva. Älä luovuta❤️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.