Muistoja syksyltä..Puut pudottavat lehtensä. Tuuli tarttuu takkiin. Sydän sinnittelee, yrittää toipua mutta ikävä pitää tiukasti otteessaan. Se muistaa kiharat pehmeät hiukset, nauravan suun ja säihkyvät silmät. Pienet kädet jotka tarrautuivat lujaa kiinni. Ne askeleet jotka kulkivat vierellä, pienet jalat jotka toivat hänet kainalooni aamuisin. Sydän tietää että jonain päivänä hän ottaa kädestäni kiinni. Sydän jaksaa odottaa. Sydämessä yksi toive: pärjääthän pieni mies. Ole rohkea ja vahva. Älä luovuta❤️
maanantai 15. tammikuuta 2024
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kahdeksastoista kirje
Sinä saavuit hymyillen-etsit minua katseellasi kun astuit ulos junasta. Halasit minua heti, hymysi tarttui minuun ja pyyhin kyyneleitä. Kerr...
-
Se päivä koitti vihdoin! Vakehyva yllätti meidät ja saimme luoksemme sosiaalityöntekijän joka kuunteli meitä tarkkaan. Hän oli inhimilli...
-
4 minuuttia sinä sanoit. 4 minuuttia ja sinä haet lapsen. Mitään syytä et kertonut puhelimessa. Et kuunnellut kun itkien pyysin että anna l...
-
Tänä aamuna heti kahdeksan jälkeen sinä yritit edelleenkin soitella tyttärelleni. Haluat manipuloida häntä jotta hän toimisi niin kuin halu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti