perjantai 19. huhtikuuta 2024

Kahdestoista kirje

Katselen pieniä kolmipyöräisiä pihassa..toinen on pinkki, toinen turkoosi. 

Siinä ne ovat vierekkäin odottaen kesää ja sinua.

Katselen pieniä mopoja, samanlaiset.

Kerään lumen alta löytyneitä pieniä autoja. Sinun autojasi.


Pyyhin kyyneleitä poskiltani.


Tunnen sinun tuoksusi.


Sinun kiharat hiuksesi heiluivat kun juoksit pihalla.

Sinun naurusi kuului.

Saippuakuplat odottavat rappusilla.

Sinä olet täällä vieläkin.


Sinun kotisi 

on täällä.


Aina❤️


sunnuntai 7. huhtikuuta 2024

Viides kirje sosiaalityöntekijälle

Miten nukut yösi? Pelottaako sinua että kaikki paljastuu?


Olit laittanut työkaverit tonkimaan meidän tietojamme.


En ymmärrä kuka suostuu tuollaiseen? Miksi?


Siitä jää kiinni. Sitä ei voi salata eikä muuttaa papereilla mieleisekseen.


Sosiaalityöntekijät suojelevat toisiaan vai mikä tämä kampanja on?


Jos te keskittyisitte siihen mihin pitäisi ei kouluissa ammuttaisi lapsia.


Teidän arvokas työaikanne menee jälkien peittelyyn ja oman maineen puhdistamiseen hinnalla millä hyvänsä.


Toki kirjoitan vain siitä miten asiat menivät vantaalla ja uskon sydämessäni että näin huonosti ei toimita muualla.


Kerää sinä voimia koska niitä tulet tarvitsemaan vielä.


Ja tiedoksi että et kuitenkaan onnistunut siinä mitä yritit.


Muru on valaissut meidän päivämme pienillä kohtaamisilla.


Ai niin, sinä et tiedä siitä mitään.


Parempi niin.

sunnuntai 10. maaliskuuta 2024

Yhdestoista kirje

Minä katselin junaa... ja

niitä kaikkia traktoreita mitä se kuljetti..

Mietin kuinka nopeasti juna meni ohitseni.

Mietin kuinka olisit ollut innoissasi kun näkisit taas junan ja vilkuttaisit hymyillen.


Kävelin eteenpäin ja pyyhin kyyneleitä poskiltani. 

Pulkka seurasi perässäni. 

Pidin siitä kiinni.


Laskin traktoreita.

Laskin kuukausia.

Yritin laskea päiviä.

Suljin silmäni ja jatkoin kävelemistä.


Suljin uudelleen silmäni ja kuvittelin kuinka olisit katsellut junaa ja ihmetellyt kuinka traktorit jatkavat matkaa junan kyydissä.


Näin katseesi. Tunsin hymysi.

Olit ihan lähellä taas.

Samoja polkuja kuljettiin.

Samoja junia katseltiin.


Jonain päivänä vielä. 

Jonain päivänä sinun hymysi on täällä.

sunnuntai 25. helmikuuta 2024

Kymmenes kirje

 Meri on lähellä. Hiekkaan voisi upottaa jalat.


Aurinko paistaa ja lämmittää.


Aurinko on kuuma.


Katselen hiekkaa. 


Hiekkalinnoja.


Ämpäreitä ja niitä pieniä lapioita.


Muistan sinut miten nauroit ja rakensit hiekasta linnoja. 


Pidit pientä lapiota pienessä kädessäsi.


Tuuli heilutti pitkiä hiuksiasi. 


Aallot saivat hymyn poskillesi.


Sinä kastelit pienet varpaasi ja juoksit karkuun aaltoja.


Minä muistan sen hymyn ja ne kirkkaat silmät.


Minä muistan sinut vaikka aurinko on laskenut.


Muistan sinut kun meri on tyyntynyt.


Sinä olet aurinkoni.


Sinä olet aalloissa nyt.


Sinä selviät.


Sinä kuljet myrskyn ja aaltojen läpi.


Sinä selviät pieni urhea soturi.


lauantai 10. helmikuuta 2024

Neljäs kirje sosiaalityöntekijälle

Sinä aloitit viestin ryhmäämme sanoilla: ”vaikka lapsi ei oireilisi tapaamisten jälkeen/ ennen tapaamisia paperille voi kirjoittaa mitä vaan”.


Valitsemasi lapsen edunvalvoja vastasi:” hyvä idea ’. 


Työkaverisi toinen sostt jolle syötit valheita meistä perhehoitajista jatkaa samalla ala-arvoisella tyylillä.


Paljonko teitä on? 


Miksi toimitte näin?


Kirjaatte asioita väärin ja jätätte tärkeitä asioita kirjaamatta.


Valehtelette.


Teette omia tulkintoja ja kirjaatte ne totuutena.


Leikitte salapoliisia.


Syytätte kaikkia muita paitsi itseänne.


Ette voi myöntää virheitänne.


Olette jossain hyvä/ paha asetelmassa, etsitte syyllisiä.


Olette sosiaalityöntekijöitä.


Lapsen edun puolustajia.


Lapsen puolesta puhujia silloin kun lapsi ei itse voi sitä tehdä.


Lapsen suojelijoita.


Inhimillisiä lapsen parasta ajattelevia työntekijöitä.


Viranomaisia jotka toimivat lain mukaan ja eettisesti oikein.


Niin minä olen elämäni ajan kuvitellut.


En kuvittele enää.


sunnuntai 4. helmikuuta 2024

Yhdeksäs kirje

 Sinä istuit keinussa.


Sinä nauroit.


Me siirsimme asuntovaunua. Halusimme siirtää sen aurinkoon.


Sinä katselit ja nauroit. 


Sinä olit täynnä elämää.


Sinun silmäsi loistivat.


Sinä leikit veljesi kanssa.


Te puhalsitte saippuakuplia kevään ensimmäisenä päivänä.


Te ajoitte pienillä mopoillanne pihassa.


Törmäsitte.


Nauroitte.


Nautitte.


Puhalsitte saippuakuplia edelleen. 


Yrititte tehdä niistä isoja.


Löysitte hiekkalaatikon ja kaikki autot ja traktorit.


Muistitte leikkimökin ja kaiken sen mitä sieltä löytyi.


Hassuttelitte. 


Rakastitte.


Halasitte.


Sinä tulet jonain päivänä takaisin.


Mopot ovat liian pieniä.


Hiekkalaatikon autot ovat peittyneet hiekkaan.


Saippuakuplat odottavat portailla.

torstai 1. helmikuuta 2024

Kahdeksas kirje

Sinä soitit taas koulumatkaltasi. 


Olit eksynyt ja pyysit apua.


Poskessasi iso mustelma. 


Sanoit että sinulla on kylmä ja kova nälkä.


Mainitsit että olit sanonut sosiaalityöntekijälle että haluat takaisin luoksemme ja lisäsit että sosiaalityöntekijä ei päästä.


Et ymmärtänyt miksi. 


Miten voisit kun ei meistäkään kukaan ymmärrä.


On olemassa sostt viesti jossa hän kirjoittaa että hän ei hae sinua. 


Sinä saat asua täällä rauhassa.


On olemassa myös ääniviesti jossa hän kertoo että sinun asiat ovat kaikki hyvin eikä kenenkään tarvitse pelätä että joku hakisi sinut pois.


Aika kului. 


Sosiaalityöntekijä säikähti.


Hän sai moitteita koska ei ollut toiminut toisen lapsen asioissa lain mukaan.


Ei ollut noudattanut lapsen etua. 


Ei ollut toiminut eettisesti oikein.


Selvisi että sosiaalityöntekijä oli myös saanut huomattavat moitteet Eduskunnan Oikeusasiamieheltä. 


Häntä oli varoitettu. 


Vastaavaa ei saisi enää tapahtua.


Ei olisi enää vara tehdä yhtään virhettä.


Silti hän teki.


Veikkasi väärää hevosta.


Uhkaili meitä perhehoitajia.


Ei uskonut että me valitamme vääryyksistä.


Luuli että meille riittää viestillä sydämet kaiken sen jälkeen mitä hän oli tehnyt.


Hän luuli että mummoa piti varoa. 


Mummon toiveiden mukaan piti toimia ettei mummo valittaisi.


Me valitimme.


Me puolustimme lasten oikeuksia.


Sitä sosiaalityöntekijä ei uskonut.


Hänelle jäi vain yksi vaihtoehto: hakea myös sinut joka olet täysin syytön tähän tilanteeseen.


Sinusta tuli pelinappula hänen peliinsä.


Olen pahoillani siitä.


En tiennyt että sosiaalityöntekijät varastavat lapsia peittääkseen omat virheensä


Nyt tiedän.




Kahdestoista kirje

Katselen pieniä kolmipyöräisiä pihassa..toinen on pinkki, toinen turkoosi.  Siinä ne ovat vierekkäin odottaen kesää ja sinua. Katselen pieni...