tiistai 30. tammikuuta 2024

Seitsemäs kirje

Sinä soitat aamuisin. 


Kävelet kouluun yksin. 


Sanoit puhelimessa että sinua pelottaa.


Kerroit että koulu on liian iso. Haluaisit takaisin entiseen kouluun.


Olen hiljaa.


Minulla ei ole sanoja sinulle.


Minä en ymmärrä mitä tapahtui.


Hengitän.


Sanon sinulle että sinä pärjäät. 


Muistelet ja kyselet. 


Kerrot että et haluaisi olla siellä.


Suljen silmäni. 


Toivon.


Haluan herättää myös itseni tästä painajaisesta. 


Haluaisin sanoa sinulle että kaikki järjestyy.


En valehtele.


Joskus.


Joskus sinä itse näät tämän vääryyden.


Sinä tulet ymmärtämään. 



Silloinkin minä olen vierelläsi❤️


sunnuntai 28. tammikuuta 2024

Kolmas kirje sosiaalityöntekijälle

Miten sinä saatoit tehdä tämän? 


Miten sinä varastit rakkaan lapsen? 


Sinun täytyy olla sekaisin. 


Sinun täytyy suojella jotain. 


Itseäsi? 


Oletko eksynyt? 


Oletko kadottanut jotain arvokasta? 


Oletko tosissasi? 


Olet sosiaalityöntekijä. 


Sinulla on valtaa.


Sinulla ei pitäisi olla.


Sinun pitäisi hengittää.


Sinun pitäisi myöntää virheesi.


Voisitko tehdä sen?

Kuudes kirje

Täysikuu..sinun hymysi on yhä täällä❤️ 

Sinä olet yhä täällä. 

Lumi valaisee vielä. 

Lumi on edelleen täällä. 

Nään sinun säihkyvät silmäsi, silmät jotka katselivat ja odottivat kesää. Sitä lämpöä❤️.

Muistatko meidän potkukelkkailut ja pulkkamäet? 

Sinä nauroit, sinä elit, sinä tartuit käteeni.

 Tiedätkö rakas enkelini sinä olet edelleen vierelläni❤️

sunnuntai 21. tammikuuta 2024

Viides kirje

Sytytän kynttilän lyhtyyn. Kannan sen lumilinnaan. 


Pyyhin kyyneleen poskeltani. 


Muistan kuinka odotit kesää. Katselit ikkunasta aamuisin ovatko lumet jo sulaneet. 


Odotit vesileikkejä. Muistelit kuinka puhalsit saippuakuplia ja hymyilit kun muistit miten yhdessä kaadoitte ne nauraen nurmikolle.


Ei tullut yhteistä kesää. Ei sitä riemua ja naurua mitä odotimme jo kovasti kaikki keväällä.


Yhdessäoloa, mökkeilyä,kesäretkiä ja aurinkoa. 


Sitä että ei olisi kiire minnekään.



Et kantanut vettä pienessä kastelukannussa pitkin pihoja. Et kastellut kasvihuoneen tomaatteja.


Pihasaunalta puuttui sinun naurusi. Vesileikit eivät olleet samanlaisia enää. 


Autot ja traktorit eivät liikkuneet hiekkalaatikolta.


En tiedä miten kuljimme sen kesän läpi ilman sinua. 


Syksyn saapuessa kai vielä odotimme ja toivoimme että palaisit.


Tulisit kotiin.


Hiljalleen ymmärrämme että maailma on julma. 


Ihmiset ovat epärehellisiä ja epätoivoisia kun tavoittelevat omaa etuaan.


Käyttävät kaikki keinot säilyttääkseen kasvonsa.


Aika kuluuu.



Sinä pysyt sydämessä.


Aina ❤️




perjantai 19. tammikuuta 2024

Toinen kirje sosiaalityöntekijälle

 


Tiedätkö että olen alkanut keräämään lausuntoja terveydenhuollosta paikoista joista sinä ilmoitit valheellisesti että meistä oli perhehoitajina huolia. 


Se oli sinun päässäsi. 


Se oli sinun ns huolesi jotta saisit meidät näyttämään kelvottomilta perhehoitajilta. 


Puhuit meistä pahaa, mustamaalasit, tilasit lastensuojeluilmoituksia ja teit niitä itse. 


Ala-arvoista toimintaa viranomaiselta.


Tiesitkö että sinun laivasi taitaa upota hiljalleen. 


Yhtään huolta ei ole vielä meidän tietoomme tullut vaikka sinä niin väitit ja teit kirjauksia jotka olivat valetta. Levitit koko työyhteisöösi tätä myrkkyä.


Käänsit kiviä ja kantoja jotta pääsisit meistä eroon. Niin sinä sanoit.


Et löytänyt mitään. Sinun piti alkaa suunnitella miten saat meistä ne huonot ja syylliset.


Sinä et voi enää perääntyä. Sinun on pidettävä kiinni siitä mitä sinulla on.


En tiedä ymmärrätkö koskaan kuinka epäeettisesti toimit. 


Rikoit lastensuojelulakia. Et välittänyt Lapsen Oikeuksien Sopimuksesta saati lapsen edusta. 


Sinun tekosi näyttää epätoivoiselta, koska aloit kerätä tietoa meitä vastaan sen jälkeen kun olit vienyt lapsen. 


Joku jonain päivänä näkee tämän kaiken. 


Joku näkee tämän kirkkaasti ja selkeästi.



Minulla on aikaa odottaa.







Neljäs kirje

 Rakkaalle pienelle enkelille❤️ 


Sinä lensit elämäämme pienin hennoin siivin..


Myrsky saapui, se vei sinut mukanaan vaikka yritimme muuttaa sen suuntaa. Turhaan. 


Sinut vietiin sylistämme. Itkit ja pelkäsit. 


Aika pysähtyi. 


Kipu hiipi sydämeen. 


Tuska käveli vierellä. 


Ikävä oli jo läsnä. Kaipaus jäi sydämiin. 


Toivomme että sinä pärjäät. Toivomme että sinä selviät. 


Tiedämme että jonain päivänä lennät takaisin luoksemme pieni rakas enkeli❤️

torstai 18. tammikuuta 2024

Kirje sosiaalityöntekijälle

Sinä kaappasit lapsen. 

Sinä halusit tehdä meistä syylliset. 


Sinä joka aina sanoit että lapsilla on kaikkea.

Rakkautta.

Perhe joka oikeasti välittää. 

Perhe joka on sitoutunut. 

Perhe joka selviää vaikeuksista. 


Sinä valehtelit tai muutit mielesi. 

Sinä halusit pelastaa itsesi. 

Sinä sanoit Hallinto-oikeudessa että sinua on huijattu.  Kaikkia on huijattu jo 12 vuotta.

Kysyn sinulta voiko tuo olla totta? 


Uskotko itse tuohon valheeseen? 

Mitä tapahtui? Mitä pelkäsit? Pelastitko itsesi?

Tai ainakin yritit tehdä meistä syylliset. 


Sinä et ajatellut lapsia. 

Sinä menit lakimiehen mukana. 

Hän tiesi jotain mitä olit tehnyt tai jättänyt tekemättä. Tiedän sen. 

Sinulle ei annettu vaihtoehtoja. Sinun oli pakko toimia jotta selviäisit valinnoista joita teit.


Tiedätkö, että totuus tulee aina esiin kun aika kuluu?

Tiedätkö, että jonain päivänä joudut vielä miettimään miksi tämän teit?


Jonain päivänä en muista sinua.

maanantai 15. tammikuuta 2024

Kolmas kirje

Muistoja syksyltä..Puut pudottavat lehtensä. Tuuli tarttuu takkiin. Sydän sinnittelee, yrittää toipua mutta ikävä pitää tiukasti otteessaan. Se muistaa kiharat pehmeät hiukset, nauravan suun ja säihkyvät silmät. Pienet kädet jotka tarrautuivat lujaa kiinni. Ne askeleet jotka kulkivat vierellä, pienet jalat jotka toivat hänet kainalooni aamuisin. Sydän tietää että jonain päivänä hän ottaa kädestäni kiinni. Sydän jaksaa odottaa. Sydämessä yksi toive: pärjääthän pieni mies. Ole rohkea ja vahva. Älä luovuta❤️

torstai 11. tammikuuta 2024

Toinen kirje

Minä olen kävellyt lumessa ilman kenkiä. Tuntenut sen pehmeyden ja samalla palellut... ihastellut lumen kauneutta ja sitä valoa mitä se antaa..olen sulkenut ikäväni sydämeeni..sinne piilottanut tämän ison ikäväni sinuun. 

Katsellut täysikuuta toivoen että näkisin sinut pieni enkelini❤️. Joulu ei tuntunut Joululta koska sinun äänesi ei kuulunut muualla kuin sydämessäni..sinun hymysi sydämessäni..sinä minun mielessäni..minä en ikinä unohda sinua pieni rakas enkelini..sinusta on tullut enkelini koska en näe sinua enää🥲..en saa enää silittää sinun ihania hiuksiasi,en tuntea pieniä käsiäsi kaulallani..Sinä jäät minuun..sinua ei kukaan vie sydämestäni rakas pieni lapsi❤️

keskiviikko 10. tammikuuta 2024

Ensimmäinen kirje

Haluan lähettää sinulle kirjeeni jonka kirjoitin.

Jokainen sana on totta. Jokainen tunne mitä tunnen on totta. Jokainen kyynel joka on valunut poskelleni muistuttaa siitä mitä sinä teit. 

Ehkä jonain päivänä ymmärrän tekosi. 

Vielä en pysty. 


Sinä pieni enkeli lensit pois luotamme ilman mitään varoitusta..sinun ihana hymysi katosi, sinun naurusi ei enää kuulu täällä..Sinun kauniit kiharat hiuksesi eivät kaipaa silitystäni koska olet mennyt pois. Sinut vietiin sylistämme ilman syytä. Sitä en tule ehkä ymmärtämään ikinä. Koskaan en saanut vastausta miksi? Tiedätkö sinä pieni ihmeellinen lapsi minä ikävöin sinua edelleen. Jokaisena päivänä olet mielessäni. Öisin tulet uniini. Aamuisin kuvittelen että olet täällä.Kotona. Sydämessä liian iso ikävä sinua❤️

Ennen kirjeitä - 4 minuuttia

4 minuuttia sinä sanoit. 4 minuuttia ja sinä haet lapsen. Mitään syytä et kertonut puhelimessa. Et kuunnellut kun itkien pyysin että anna lasten edes hyvästellä toisensa.


Sinä et perääntynyt vaan tulit ja kaappasit itkevän lapsen. Lapsen joka oli tarrautunut lujaa kiinni eikä halunnut päästää irti. Lapsen joka pelkäsi.


Vieläkään et osannut kertoa syytä. Et vaikka lastenhoitaja sitä sinulta järkyttyneenä kysyi.


Et vastannut toiselle lapselle kun hän itkien huusi: et voi viedä mun parasta leikkikaveria.


Sinun olisi pitänyt kertoa edes lapselle miksi tämän teit. Selittää miksi viet hänen parhaan ystävänsä. Sinun tehtäväsi on suojella ja auttaa lapsia, olet sosiaalityöntekijä.


Lähtiessäsi pyysit anteeksi. En ymmärtänyt miksi? Yritit selittää englanniksi jotain perhesurmasta. Muistan ajatelleeni tuolloin että oletkohan mennyt sekaisin?


Myöhemmin soitit ja kiitit hyvästä hoidosta ja huolenpidosta jota lapsi oli meiltä saanut. Selitit mummosta ja perhesurmasta. Sairasta!

Sanoit että saamme uusia lapsia, sijoitat meille lapsia. Tämä oli vaan tällainen hankala mummo ja mummo on nyt tyytyväinen kun lapsi on pois meiltä. Mummo oli kateellinen kun lapsi oli kiintynyt meihin. Ei kestänyt sitä. Niin sinä sanoit. Ja paljon muutakin mitä en voi tähän kirjoittaa.


Kun sinulle selvisi että valitamme siirtopäätöksestä päätit tehdä meistä kelvottomia perhehoitajia. Näin pelastaisit itsesi ja saisit oikeutuksen järkyttävälle teollesi jonka tiesit itsekin olleen väärin.


Siitä alkoi helvetti jonka läpi olemme kulkeneet.


Tämä ikävä lapseen ei katoa koskaan. Aikaa on kulunut mutta se ei helpota.


Miten se voisi?


Sinä katkaisit kaikki turvalliset kiintymyssuhteet lasten kustannuksella. Päätit pelastaa itsesi.


Tiedätkö että eniten sinä satutit pientä poikaa jonka kaappasit.


Sinä veit kaikilta lapsilta turvallisuuden tunteen. Sinun olisi pitänyt tietää että nämä lapset ovat muutenkin hauraita ja tarvitsevat erityistä suojelua. Ei sinun olisi tarvinnut rikkoa heitä enempää.


Kaikesta huolimatta me olemme selvinneet vaikka olemme vieläkin tuulen riepoteltavana.


Olemme kasvaneet ja rakastaneet entistä enemmän lainalapsiamme. Lujittuneet. Meillä on toisemme. Aina.


Olemme saaneet kehuja viranomaisilta kuinka vahvasti ja rakkaudella olemme lapsia kannatelleet tämän vaikean ajan läpi.


Kirjoitan kriisityöntekijän neuvosta. Tämä oikeasti toimii. Kirjoitan tämän kaiken laajemmin ihmisten saataville. Emme toki ole ainoita perhehoitajia joille on näin käynyt. Olemme vain olleet rohkeita ja astuneet tuleen..


Tiedän myös sen että jonain päivänä tämä ihana rakas lapsi seisoo ovellamme vaikka sinä oletkin vieraannuttanut hänet meistä. Näitä siteitä ei katkaise kukaan.


Aika kuluu ja sydämissä olemme aina olemassa toisillemme.


En tiedä tiesitkö mitä lapsille aiheutit kun et koskaan kysynyt miten he voivat.


Miltä sinusta tuntuisi lukea lapsen kirje joulupukille jossa ensimmäinen toive on: kukaan ei vie minua koskaan täältä.


Loppuun haluan sanoa että en tule ehkä koskaan ymmärtämään tätä toimintaa.


Ihmiset tekevät virheitä. Pyytävät anteeksi. Pyrkivät korjaamaan asiat mikäli ovat toimineet väärin. Näin minulle on opetettu ja olen siitä hyvin kiitollinen.



P.S Me jatkamme edelleen lasten kanssa ja saamme avata ovemme ja sylimme myös uusille lapsille.

Seitsemästoista kirje

 Se päivä koitti vihdoin!  Vakehyva yllätti meidät ja saimme luoksemme sosiaalityöntekijän joka kuunteli meitä tarkkaan.  Hän oli inhimilli...